Oli kauhean kylmä.
Satoi lunta ja alkoi hämärtää. Olikin vuoden viimeinen ilta, uudenvuoden aatto.
Satoi lunta ja alkoi hämärtää. Olikin vuoden viimeinen ilta, uudenvuoden aatto.
Pimeässä ja kylmässä kulki kadulla pieni tyttö.
Vanhassa esiliinassa hänellä oli kasa tulitikkuja ja yhtä nippua hän piteli kädessään. Kukaan ei ollut ostanut häneltä koko päivänä, kukaan ei ollut antanut hänelle ainoatakaan lanttia.
Nälkäisenä ja viluissaan hän kulki pitkin katuja.
Lumihiutaleet putoilivat ja kaikista ikkunoista loistivat kynttilät.
Hän kyyristyi istumaan nurkkaukseen kahden talon rajaan. Pienet jalkansa hän koukisti alleen, mutta silti häntä palelsi entistä enemmän.
Kotiinkaan hän ei uskaltanut mennä, kun hän ei ollut myynyt yhtään tulitikkua, eikä saanut ainuttakaan killinkiä.
Tytön pienet kädet olivat kohmettuneet miltei jääksi.
Voi, miten tulitikku tekisi nyt hyvää! Kunpa uskaltaisi ottaa nipusta edes yhden tikun, raapaista siihen seinästä tulen ja lämmitellä käsiään!
Hän raapaisi yhden.
Siinä oli lämmin ja kirkas liekki kuin pienessä kynttilässä, kun hän piteli kättään sen ympärillä.
Tyttö ojensi jo jalkansa lämmittääkseen niitäkin, mutta samassa liekki sammui. Hänen kädessään oli palanut tulitikunpätkä.
Hän raapaisi uuden tikun.
Se paloi ja loisti, ja se kohta muurista johon valo lankesi muuttui läpikuultavaksi kuin harso.
Hän näki suoraan huoneeseen, jossa oli katettu pöytä. Siellä oli hohtavan valkoinen liina ja hienot posliinit, ja herkullisen näköistä ruokaa.
Samassa tulitikku sammui ja näkyvissä oli vain paksu, kylmä muuri.
Tyttö sytytti uuden tulitikun.
Nyt hän istui kauniin joulukuusen alla. Se oli suuri ja runsaasti koristeltu. Tuhansia kynttilöitä loisti sen vihreillä oksilla ja häntä katselivat kiiltokuvat, samanlaiset kuin ne, jotka koristivat kauppojen ikkunoita.
Vanhassa esiliinassa hänellä oli kasa tulitikkuja ja yhtä nippua hän piteli kädessään. Kukaan ei ollut ostanut häneltä koko päivänä, kukaan ei ollut antanut hänelle ainoatakaan lanttia.
Nälkäisenä ja viluissaan hän kulki pitkin katuja.
Lumihiutaleet putoilivat ja kaikista ikkunoista loistivat kynttilät.
Hän kyyristyi istumaan nurkkaukseen kahden talon rajaan. Pienet jalkansa hän koukisti alleen, mutta silti häntä palelsi entistä enemmän.
Kotiinkaan hän ei uskaltanut mennä, kun hän ei ollut myynyt yhtään tulitikkua, eikä saanut ainuttakaan killinkiä.
Tytön pienet kädet olivat kohmettuneet miltei jääksi.
Voi, miten tulitikku tekisi nyt hyvää! Kunpa uskaltaisi ottaa nipusta edes yhden tikun, raapaista siihen seinästä tulen ja lämmitellä käsiään!
Hän raapaisi yhden.
Siinä oli lämmin ja kirkas liekki kuin pienessä kynttilässä, kun hän piteli kättään sen ympärillä.
Tyttö ojensi jo jalkansa lämmittääkseen niitäkin, mutta samassa liekki sammui. Hänen kädessään oli palanut tulitikunpätkä.
Hän raapaisi uuden tikun.
Se paloi ja loisti, ja se kohta muurista johon valo lankesi muuttui läpikuultavaksi kuin harso.
Hän näki suoraan huoneeseen, jossa oli katettu pöytä. Siellä oli hohtavan valkoinen liina ja hienot posliinit, ja herkullisen näköistä ruokaa.
Samassa tulitikku sammui ja näkyvissä oli vain paksu, kylmä muuri.
Tyttö sytytti uuden tulitikun.
Nyt hän istui kauniin joulukuusen alla. Se oli suuri ja runsaasti koristeltu. Tuhansia kynttilöitä loisti sen vihreillä oksilla ja häntä katselivat kiiltokuvat, samanlaiset kuin ne, jotka koristivat kauppojen ikkunoita.
Tyttö ojensi molemmat kätensä kuusta kohti - samassa tulitikku sammui.
Tyttö raapaisi taas muuriin tulitikulla. Se loisti kirkkaasti, ja keskellä valokehää seisoi vanha isoäiti säteilevänä, lempeänä ja ihmeellisenä.
- Minä tiedän, että sinä olet poissa, kun tulitikku sammuu, poissa kuten lämmin uuni, herkullinen ruoka ja iso, kaunis joulukuusi.
Ja tyttö raapaisi nopeasti palamaan kaikki tulitikut, jotka olivat vielä nipussa jäljellä, sillä hän halusi pitää isoäidin luonaan.
Ja tulitikut loistivat kirkkaammin kuin kirkas päivä.
Mutta aamulla istui nurkassa talon seinustalla pieni, punaposkinen tyttö hymy huulillaan - hän oli paleltunut kuoliaaksi vuoden viimeisenä iltana.
Uudenvuoden aamu valkeni pienelle vainajalle, ja hänellä oli helmassaan tulitikkuja, joista yksi nippu oli miltei loppuun poltettu.
Mutta kukaan ei tiennyt, kuinka kauniita näkyjä hänellä oli ollut ja missä loistossa hän ja vanha isoäiti olivat astuneet uudenvuoden iloon.
Tyttö raapaisi taas muuriin tulitikulla. Se loisti kirkkaasti, ja keskellä valokehää seisoi vanha isoäiti säteilevänä, lempeänä ja ihmeellisenä.
- Minä tiedän, että sinä olet poissa, kun tulitikku sammuu, poissa kuten lämmin uuni, herkullinen ruoka ja iso, kaunis joulukuusi.
Ja tyttö raapaisi nopeasti palamaan kaikki tulitikut, jotka olivat vielä nipussa jäljellä, sillä hän halusi pitää isoäidin luonaan.
Ja tulitikut loistivat kirkkaammin kuin kirkas päivä.
Mutta aamulla istui nurkassa talon seinustalla pieni, punaposkinen tyttö hymy huulillaan - hän oli paleltunut kuoliaaksi vuoden viimeisenä iltana.
Uudenvuoden aamu valkeni pienelle vainajalle, ja hänellä oli helmassaan tulitikkuja, joista yksi nippu oli miltei loppuun poltettu.
Mutta kukaan ei tiennyt, kuinka kauniita näkyjä hänellä oli ollut ja missä loistossa hän ja vanha isoäiti olivat astuneet uudenvuoden iloon.
Teemamme on siis tällä kaudella Tulitikkutyttö, joten todella erilaista tulossa!
ps. Teemme haastepostauksen niin pian kuin pystymme :)
ps. Teemme haastepostauksen niin pian kuin pystymme :)